The Comeback is Always Greater Than the Setback

The Comeback is Always Greater Than the Setback

Kun muutin Kaliforniaan helmikuun lopussa, ajatuksena oli tehdä tämä blogi ja kirjoittaa juttuja paikan päältä tasaisin väliajoin. Kävi kuitenkin niin, että kohtasin elämän realiteetit ja kirjoittaminen on ollut kiireiden keskellä haastavaa. On ollut paperisäätöä maahanmuuttoviraston ja Suomen virastojen kanssa, jonottamista Los Angelesissa leimojen perässä ja passin hakua kaiken tämän koronamylleryksen keskellä.

Onneksi kaikesta säätämisestä seurasi jotain hyvääkin. Sain syksyn aikana kauan odotetun työluvan ja pääsin aloittamaan työt paikallisessa uimakoulussa. Ehdin olla muutaman viikon harjoittelussa, kunnes onni taas kääntyi. Maastopaloista johtuen ilmanlaatu oli todella huono, kun samaan aikaan alkoi oudot hengenahdistukset. Luulin aluksi niiden johtuvan savusta, mutta sitten katosi kaikki voimatkin. Tunsin, että jotain oli vialla. Kävin koronatesteissä ja pari päivää myöhemmin sain positiivisen tuloksen.

“Bryan…mun tulos on positiivinen…”

Oireet olivat todella arvaamattomia ja vaihtelivat päivästä toiseen. Yritin työntää kaikki median aiheuttamat kauhukuvat syrjään, nukkua kivut pois ja pysyä vahvana. Eniten pelotti, että joku läheinen sairastuu. Eristäydyin kaikista ja pysyin täysin omissa oloissa muutaman viikon, kunnes uskalsin mennä taas muiden lähelle. Yksin eristyksissä oleminen oli henkisesti melko rankkaa. 

Parin viikon jälkeen alkoi olla taas energiaa pysyä hereillä ja tehdä asioita, mistä ei hengästynyt. Piirtelin tietokoneella logoja, avasin Freelancer-tilin Upworkkiin, opiskelin Kalifornian autokoulua ja editoin muun muassa tämän videon meidän Utahin reissulta.

Hitaasti takaisin

Noin neljän viikon jälkeen uskalsin lähteä varovasti kävelylle. 17 minuutin hidas kävely talon ympäri tuntui kuin olisin juossut maaliin Naisten Kympiltä. Loppupäivä menikin sitten sängyssä maaten. Noudatin samaa kaavaa päivästä toiseen, kunnes pystyin kävellä tunnin putkeen. Kolmannen koronatestin tulos oli negatiivinen ja sain vihdoin luvan palata töihin. 

Töihin palattuani jatkoin muutaman viikon harjoittelua. Nyt valmistuttuani oli tarkoitus ryhtyä valmentamaan omia ryhmiä, mutta sain juuri tiedon, että Orange Countyn pahentuneen koronatilanteen takia uimakoulu on päättänyt siirtyä joululomille odotettua aiemmin. Uimakoulu on saanut pitää ovensa auki, koska uintiopetus lasketaan henkeä pelastavaksi toiminnaksi, joka vähentää lasten hukkumiskuolemia.

Support Your Local

Tuleehan tämä tauko huonoon kohtaan, kun tulot tippuvat aika roimasti juuri ennen joulua ja olin juuri reilun kuukauden poissa koronan takia. On pitänyt keksiä kaikkea muutakin tulonlähdettä uimakoulun rinnalle. Olen ommellut ja myynyt maskeja, tehnyt freelancerina digihommia, ohjannut PT:na ja valmentanut online-treenejä. Olen tosi kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet tukena ja auttaneet, se merkitsee tosi paljon.

Tällaisina aikoina on niin tärkeää tukea ystävää ja pienyrittäjiä. Se on varmaan isoin joululahja, miten voi auttaa. Oma yksistä lemppareista, mistä kannattaa käydä katsomassa joululahjat on Nanebagdesign. Nane tekee itse kaikki luomuksena kierrätetyistä materiaaleista. 

Pysykää terveinä ja turvassa,
-Lotta

5 things that happened in the past 6 months

5 things that happened in the past 6 months
Koko kesä tuntui sujahtavan ohi – nyt ollaan jo syykuun puolivälissä. Joulukin on ovella, kun kaupassa myytiin pipareita. Tässä viisi asiaa, mitä Kaliforniaan kuuluu tällä hetkellä.

Scroll down for English version

1. Kalifornia on tulessa

Viimeisen viikon aikana ilmanlaatu on ollut huono. Lähin maastopalo on tuonut tuhkapilvet Orange Countyn ylle noin tunnin ajomatkan päästä. Kuukausi sitten patikoitiin neljä päivää Golden Trout Wilderness -alueella. Kuultiin jo silloin ukkosen jyrinää ja vain pari viikkoa myöhemmin salama oli iskenyt puuhun ja koko paikka oli syttynyt tuleen. Mikä aiheuttaa maastopalot? Syitä ovat muun muassa sisämaan aavikoilta puhaltavat Santa Anan tuulet, ennätyskuuma kesä, kuivuus, ilmastonmuutos, tuhannet salamat ja ihmisten huolimattomuus.

Labor Day -viikonloppu jäi lyhyeksi, kun palo roihusi muutaman kilometrin päässä läheistemme kodista.
Orange Countyssa viikko on ollut sumuinen ja ilmanlaatu huono. Viimeisimmän tiedon mukaan sään pitäisi parantua tämän viikon aikana.
Telttailtiin Kern Riverilla kaksi viikkoa ennen maastopaloja.
Kuukausi sitten Kern River näytti vielä tältä. Uutisten mukaan koko alue on palanut salamaniskujen takia.
Iltapäivisin sadekuurot ja ukkospilvet saapuivat Kern Riverin laaksoon.

2. Maahanmuutto

USA:n muutto on pitkä prosessi, meillä se on kestänyt jo reilun vuoden. Vaikka Visa myönnettiin ja sain matkustaa tänne, se oli vasta puolet koko prosessista. Vasta tänne saavuttuani aloin hakemaan Green Cardia. Ollaan tehty koko prosessi tähän saakka ilman lakimiestä ja se on ollut ajoittain hyvin haastavaa.

Kaksi viikkoa Amerikkaan saapumisestani rajat suljettiin ja lockdown-käsky astui voimaan.

3.  Päivittäiset asiat Suomeen 

Mitä byrokratiaan tulee, ulkomaille muuttaessa on paljon muistettavaa. Olen ollut velvollinen ilmoittamaan Suomeen ulkomaille muutosta. Osoite on muutettava, Kelan tulee tietää ja työministeriöön pitää ilmoittaa siinä vaiheessa, kun saa aloittaa työt. Los Angelesista löytyi Suomen suurlähetystö, joka auttoi toimittamaan kiireelliset paperit Suomen väestörekisteriin. Samassa paikassa voi hoitaa myös monta muuta asiaa, kuten passin uusimisen.

4. Personal Trainer -opiskelu ja työt

Odotan yhä työlupaa ja siinä ajassa olen ehtinyt opiskella paljon uutta. Valmistuin tammikuussa Personal Traineriksi ja nyt olen jatkanut opintoja verkossa ja kerännyt opintopisteitä sitä kautta. Muutaman kerran olen saanut auttaa ystäviä ja tehnyt heille treeniohjelmia. Odotan kovasti, että saan aloittaa työt täällä ja nähdä asiakkaita kasvokkain.

5. Crossfit ja surffaus

Tänne muutettuani aloin treenaamaan Crossfit Brit -salilla. Olen tavannut salilla kivoja tyyppejä, joista muutama muukin on kotoisin Euroopasta. Ehdin käydä treeneissä kuukauden ennen kuin koronavirus iski pahasti USA:ssa. Harjoittelin usean kuukauden autokatoksessa vesipulloja nostellen, kun kaikki urheiluvälineet olivat myyty joka paikasta loppuun. Säännöt koronan aikana ovat olleet tiukat ja ne on vaikuttaneet todella paljon yrittäjien elämään. Monet salit ovat keksineet omat ratkaisunsa ja siirtäneet toimintansa ulos, kun sisällä harjoittelu on ollut kiellettyä. Nyt salit saavat onneksi taas avata ovensa.

Olen tutustunut muutamaan suomalaiseen. Paulasta on löytynyt surffikaveri ja hänen kautta liityin paikalliseen naisten surffiklubiin nimeltä Wahine Kai, joka järjestää yhteisiä surffisessareita ja muita kivoja tapahtumia. Surffauskin alkaa taas hiljalleen löytyä. Täällä olen surffannut delfiinien kanssa ja meressä elämä on vilkasta. Pieniä litteitä rauskuja pitää muistaa varoa ja jaloilla tulee aina suhata merenpohjaa ennen kuin hyppää laudan kyytiin. Viikonloppuna näin leopardihain, joka oli pieni ja hampaaton sekä ihmiselle vaaraton.

Yksi suosikkipaikoista, Huntington Beach.

Ensi kerralla lisää reissuista. – Lotta

Where can I find the English version? Click page 2!

One of the Gnarliest Hikes in the US? – Angels Landing

One of the Gnarliest Hikes in the US? – Angels Landing

Korona-ajan ensimmäinen reissu suuntautui upeaan Zionin kansallispuistoon.

LOOKING FOR THE ENGLISH VERSION? SCROLL DOWN TO PAGE 2 >>

Zionin kansallispuisto sijaitsee on Utahin osavaltiossa, jonka löysi aikanaan pioneerit ja oli muinoin Amerikan alkuperäiskansojen asutusaluetta. Punaisten kalliovuorten historia ulottuu aikaan, jolloin Zion oli vielä lähellä merenpinnan tasoa.

Monimuotoinen Zion antaa kodin sadoille eläin- ja kasvilajeille. Zionin yksi tunnetuimmista eläinlajeista on uhanalainen puuma. Puumaa ei nähty, mutta näimme sen sijaan peuroja, kaliforniankondoreita, kalliosiiseleitä, liskoja, kalkkunan, käärmeen ja maaoravia.

Haikkaaminen kuumassa ja uudenlaisessa ympäristössä vaati valmistautumista. Ennen reissua ehdin lenkkeillä pari kuukautta maastossa ja totutella paahtavaan aurinkoon. Vaihdoin edelliset haikkauskengät maastojuoksukenkiin, jotka auttoivat pysymään pystyssä vaativassa ympäristössä.

Oikeanlaiset kengät tekevät haikkaamisesta todella paljon miellyttävämmän kokemuksen. Uusien kenkien hyvä pito auttoi pitämään polvet ja nilkat turvassa, kun kuljettiin jyrkkiä rinteitä.

05:00: Lähtö vaellukselle ennen auringonnousua

Puhelimen kello oli yhä Kalifornian ajassa 04:30. Teltassa nukkuneet kaverit koputtivat auton ikkunaan. Säpsähdettiin ylös ja tajuttiin, että oltiin Bryanin kanssa nukuttu pommiin. Herätyskellon olisi pitänyt soida puoli tuntia sitten. Otsalampun valossa juotiin kahvit ja kahmittiin murot kulhosta, puettiin kiireesti päälle ja lähdettiin matkaan. Kaikki tärkeimmät varusteet ja eväät oli onneksi pakattu tarkkaan edellisiltana.

Kalkkuna oli päättänyt asettua keskelle tietä ja jännitys tiivistyi, että ehdittäisiinkö perille ajoissa. Parkkipaikkoja oli vain rajoitetusti COVID-19 takia. Lopulta kalkkuna liikahti ja saavuimme 06:30 reitin alkuun viimeisten joukossa ennen kuin portti suljettiin. Monilla oli samat aikeet kuin meillä, välttää ruuhka ja paahtava kuumuus. Myöhästyminen olisi tiennyt 13 kilometrin lisäkävelyä telttapaikalta reitin alkuun, koska bussit eivät kulkeneet.

Angels Landing

Katsoimme viimeisen kerran Angels Landing -vaellusreitin läpi kartasta ja lähdimme nousemaan 4 kilometriä kohti huippua. Vajaa tuntia myöhemmin kiipesimme viimeisen jyrkän mutkan ja saavuimme perille. Edessämme aukesi uskomaton maisema, josta näkymä kantoi kauas laaksoon. Aurinko oli vasta nousemassa ja sumu hälvenemässä. 

Reitin viimeinen osuus oli suljettu koronaviruksen takia. Jyrkkä ja kapea nousu huipun korkeimpaan kohtaan oli varustettu pienellä maahan pultatulla vaijerilla, jonka toisella puolella oli 460 metrin pudotus. Kuultiin, että tarinan mukaan nimi Angels Landing tulee siitä, että muinoin huipun korkeimmalle kohdalle pystyivät laskeutumaan vain enkelit.

Eräs paikallinen vinkkasi, että voisimme jatkaa matkaa West Rim -reitille, jossa olisi vähemmän tungosta. Kuljimme kallioilla ja metsässä, jotka johtivat meidät toiselle vuorelle. Reitin loppuosa oli kapea ja olimme siinä vaiheessa jo todella korkealla, yli 1000 metrin korkeudessa. Ei ollut vaijereita, piti vain keskittyä katsomaan eteenpäin. 

Puhti meinasi välillä loppua kuumuuden, korkeiden ja kapeiden teiden sekä jatkuvan kiipeämisen takia. Onneksi Bryan tsemppasi, kun osa porukasta olisi ollut jo valmis kääntymään takaisin. Seuraavalla reitillä oli huomattavasti vähemmän väkeä. Ystävälliset vastaantulijat kertoivat, että olimme melkein perillä ja ylhäällä odottaisi luonnonlähde. Huipulle päästyä katsoimme huvittuneina pientä mutaista lätäkköä, josta vesi valui hitaasti. Olo oli todella helpottunut, söimme eväät ja lähdimme haikkaamaan takaisinpäin.

Viimeiset kilometrit tuntuivat. Jäljellä oli kaksi pitkää alamäkeä ja yksi ylämäki siinä välissä. Alaspäin mennessä oli enää vaikea pysähtyä, koska jalat olivat niin hapoilla. 20 kilometriä ja noin 7 tuntia myöhemmin pääsimme takaisin aloituspisteeseen.

Voi sitä juhlan tuntua, kun sai ottaa kengät pois jaloista, avata kylmän juoman ja istahtaa jäiseen Zionin läpi virtaavaan jokeen.